Poikkitieteellisiä kohtaamisia aamuyöstä - ja mitä kaikkea niistä on jäänyt käteen

Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, miksi on siellä, missä on; miksi tekee niitä juttuja, joita tekee. Eilisiltana pyöräillessäni kaatosateessa kotiin päädyin pähkäilemään osakuntalaisuutta ja sitä, mitä se minulle merkitsee - erityisesti sitä, miksi olen tekemässä osakuntalaista HYY-politiikkaa.



Sille on syynsä, miksi haluan toimia Osakuntalaisessa edustajistoryhmässä ja miksi olen Osakuntalaisen vaalirenkaan päällikkönä. Osakuntalaiset ajavat edarissa tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi opiskelijan toimeentulon turvaamista, maksutonta koulutusta, monipuolisen järjestökentän tärkeyttä, toimivaa joukkoliikennettä ja parempaa asuntopolitiikkaa Helsinkiin. Vaaliohjelmasta voi lukea tarkemmin, mitä kaikkea haluamme edistää. Opiskelijan paremman arjen ajamisen lisäksi on kuitenkin jotain, mikä oikeasti erottaa meidät muista ryhmittymistä. Se on se osakuntalaisuus. Eli?



Jokainen ehkä kokee osakuntalaisuuden eri tavoin. Itselleni osakuntalaisuus on sitä, että vietän osakunnalla aikaa biotieteilijän, teekkarin, humanistin, kokoomuslaisen, teologin, vassarin ja kylterin kanssa. Sitä, että juttelen kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä erilaisten, eri taustoista tulevien ihmisten kanssa. Sitä, että opin uusia asioita ja sitä, että opin katsomaan asioita eri perspektiivistä. Sitä, että näkemyseroista huolimatta kaikki kunnioittavat toisiaan, ja että ymmärretään, että eri mieltä oleminen ei tee ihmisestä tyhmää tai yhtään sen huonompaa. Päin vastoin - koen, että kaikkein rakentavimmat ja opettavaisimmat keskustelut ovat niitä, joissa erilaiset näkemykset kohtaavat. Minulle osakuntalaisuus on sitä poikkitieteellisyyden ja -poliittisuuden opettamaa avarakatseisuutta. Osakuntalaisuus on myös vuoropuhelua paitsi yli tiedekunta- ja puoluerajojen, myös vuoropuhelua sukupolvien välillä. Historia ja perinteet sekä niiden tunteminen lisäävät ymmärrystä ja auttavat pitkäjänteisessä päätöksenteossa.



Osakuntalaisuus on ennen kaikkea sitä, että olemme erilaisia, eri taustoista, eri opiskelualoilta ja eri poliittisista taustaryhmistä, mutta silti arvostamme toisiamme ja toistemme näkemyksiä. Osakunnalla ihan vahingossakin päätyy keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa ja siinä sivussa oppii huomaamattaan, että maailmaa voi tarkastella aika monesta näkökulmasta. Oma mielipide, tieteenala tai puoluekanta ei ole se ainoa oikea ja muuta kantaa edustavat automaattisesti väärässä tai typeriä. Yliopistovuosieni opettavaisimpia ja antoisimpia hetkiä ovat olleet osakunnalla käydyt poikkitieteelliset keskustelut, joissa erilaiset ihmiset ovat voineet avoimesti kertoa omista mielipiteistään ja näkemyksistään. Kaikki ne poikkitieteelliset kohtaamiset ovat antaneet varsin paljon.

Ottamatta sen kummemmin puoluepoliittisesti kantaa, toivoisin, että nykymaailmassa ja nyky-Suomessa useampi hyppäisi omasta kuplastaan vähän sen ulkopuolellekin ja huomaisi, ettei toisten mielipiteiden kuunteleminen ja näkemysten arvostaminen tekisi yhtään pahaa. Omaan poteroon lukkiutuminen ja pelkästään omanmielisten kanssa keskustelu saa helposti unohtamaan sen, että maailmaan mahtuu monenlaisia ihmisiä, monenlaisista taustoista. Jokaisella on syynsä sille, miksi ajattelevat niin kuin ajattelevat - samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta rakentava keskusteluyhteys syntyy ennen kaikkea sillä, että kunnioitetaan ja suvaitaan erilaisuutta.


Mikä minulle on tärkeää, on se, että ihmiset arvostavat toisiaan ja erilaisia näkemyksiä. Ylioppilaskuntaa ei tule rakentaa pelkästään etujärjestöpolitiikalla. Ylioppilaskuntaa ei tule tehdä kapeakatseisesti tai yhden ryhmittymän etua ajaen. HYY on 30 000 jäsenen ylioppilaskunta - HYYn tehtävä on valvoa opiskelijan etua nyt ja tulevaisuudessa. Opiskelijan edunvalvontaa tehdään parhaiten, kun sitä on tekemässä ihmisiä, joilla löytyy ymmärrystä ja kykyä nähdä asiat laajemmasta perspektiivistä. 



Haluaisinkin kiittää jokaista teologia, kylteriä, teekkaria, humanistia, biotieteilijää, vassaria, vihreää, kokoomuslaista ja kepulaista, joihin olen Pohjois-Pohjalaisella Osakunnalla (toki myös muilla osakunnilla, mutta Botta nyt kuitenkin on se oma rakkauden taloni ja kotiosakuntani) törmännyt ja joiden kanssa olen parantanut maailmaa tai jakanut mielipiteitä. Erityiskiitos lääkiksessä opiskelevalle pikkusisko-Marialle, joka on paitsi opettanut hyvin paljon asioista oman valtsikakuplani ulkopuolelta, mutta myös jatkuvasti muistuttaa, miten tärkeätä poikkitieteellisyys ja erilaisten ihmisten kohtaaminen on. Oon aika kiitollinen siitä, että elämäni sisältää niin paljon hienoja, eri tavoin ajattelevia ihmisiä. Onneksi on osakunta.


Rakkaudella, vaalipäällikkö-Ella (oikeasti olisi täytynyt kirjoittaa kandin tutkimussuunnitelma, mutta PPO:n toimisto inspiroi kirjoittamaan jotain ihan muuta)